Metsä on uusiutuva luonnonvara

Suomen sanotaan edelleen elävän metsistään. Metsiä hyödynnetäänkin teollisuuden tarpeisiin kiihtyvään tahtiin. Tulevaisuuden suunnitelmat biotalouden vauhdittamisesta eivät ole metsien hakkuita ainakaan vähentämässä. Nykyisin myös metsienhoidon sivutuotteena syntyvä hakkuujäte pyritään hyödyntämään. Biotaloudessa uusiutuvia luonnonvaroja on sitouduttu käyttämään kestävästi. Kun metsiä hakataan, tulee myös niiden uudistumisesta huolehtiminen ajankohtaiseksi. Suomessa pitkään vallalla ollut avohakkuiden suosiminen on saanut laajalti osakseen ympäristöjärjestöjen kritiikkiä. Lisäksi metsän pohjakerroksen tuhoutuminen raskaiden metsäkoneiden myllerryksessä nähdään metsän luonnollista uusiutumista häiritsevänä seikkana. Luonnollisesti metsä uusiutuisi lähinnä metsäpalojen kautta. Kulotusta käytetään nykyisin oikeastaan vain luonnonsuojelualueilla, joilla kulotetaan maltillisia alueita kerrallaan, hallitusti ja suunnitelmallisesti. Kuloalueita tarvitsevat muun muassa monet harvinaistuneet hyönteiset ja kasvit. Luonnontilaiset metsät ovat biodiversiteetiltään ylivoimaisia verrattuna tehometsätalouden piirissä oleviin metsiin. Metsiä voi kuitenkin hoitaa ja käyttää myös niin, että ottaa huomioon ja tukee alueen luonnon hyvinvointia.

Metsät toimivat hiilinieluina

Metsät ovat uusiutuva luonnonvara, ja ne toimivat myös hiilinieluina. Tällä tarkoitetaan sitä, että metsät kasvaessaan sitovat itseensä ilmakehän hiilidioksidia. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet ovat nousseet selvästi esiteolliseen aikaan verrattuna, ja viime vuosina on mitattu korkeampia pitoisuuksia kuin kertaakaan edellisten 800 000 vuoden aikana. Siksi onkin erityisen tärkeää, että maapallon metsien pinta-ala ei pienentyisi hallitsemattomasti nykyisestä. Suomen pinta-alasta yli 70 prosenttia on metsää, joten hakkuita on toki varaa tehdä. Metsien hoidossa tulee kuitenkin aina ottaa huomioon myös luontoarvot. On hyvä muistaa, että metsillä on arvoa myös virkistyskäytössä ja maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen jokamiehenoikeuden kannalta. Marjastus ja sienestys ovat suomalaisille perinteisesti tärkeitä asioita, jotka liitetään myös metsien hyvinvointiin. Yhtenä tehometsätalouden ongelmallisena puolena voidaan nähdä se, että Etelä-Suomessa ei ole enää paljonkaan luonnontilaisia ikimetsiä jäljellä.

Voimaperäisen metsän käsittelyn, kuten ojituksen, haitat ympäristölle ovat suuret, mutta hyödyt jäävät verrattain pieniksi. Myös muu maanmuokkaus vauhdittaa orgaanisen aiheen hajoamista, jolloin seurauksena on vähintään hetkellinen metsäalan hiilipäästöjen lisääntyminen. Suomi on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjään Pariisin ilmastosopimuksen myötä, ja vastuulliset metsänomistajat voivat omilla toimillaan merkittävästi tukea sovittujen päästöleikkausten saavuttamista määräajassa. Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen on meidän kaikkien vastuulla. Ilmastonmuutos uhkaa myös metsätaloutta pitkällä aikavälillä, sillä lämpenemisen myötä puiden kasvulle haitalliset sienitaudit ja tuhohyönteiset saattavat yleistyä. Valistunut metsänomistaja suosiikin ympäristön huomioon ottavaa tapaa tehdä päätehakkuut omistamillaan alueilla. Mahdollisuuksia on monia, vaikka harva enää teettääkään metsätyöt mies ja hevonen -periaatteella. Jatkuvan kasvatuksen periaate on yksi tapa hoitaa metsiä kestävämmin. Jatkuvan kasvatuksen metsäaloilla on eri-ikäisiä puita, joista kaadetaan kerralla vain osa. Tutkimukset osoittavat, että jatkuva kasvatus on myös kannattavampaa kuin viljelymetsätalous, ainakin tämänhetkisellä hintatasolla.

Sertifioidusta puusta kestävällä tavalla tuotettua hyvinvointia Suomelle

Suomen metsäpolitiikka on aiempina vuosikymmeninä suosinut metsäteollisuutta ja siinä sivussa unohtanut luontoarvot, nähdessään metsät lähinnä niiden rahallisen arvon kautta. Metsät oli pitkälti valjastettu paperiteollisuuden käyttöön, ja ne toivatkin vaurautta ja hyvinvointia Suomeen. Suunta on muuttumassa ilmastotietoisuuden myötä luontoa säästävämpään tapaan tuottaa puusta hyvinvointia Suomelle. Nykyisin puutuotteiden sertifioinnin avulla tuotetaan kuluttajille puolueetonta tietoa puutuotteiden alkuperästä. Luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin huomioon ottavan metsänhoidon takaava sertifikaatti on FSC-merkki. Suomessa FSC-standardi otettiin käyttöön vuonna 2011. Yhteisillä sopimuksilla voidaan saavuttaa kestävän metsienhoidon tulevaisuus, jolloin metsien teollinen käyttö ei enää tarkoittaisi metsäluonnon köyhtymistä. Tähän tulevaisuudenkuvaan luo uskoa kansainvälinen ilmastosopimus ja Suomen tavoite olla hiilineutraali yhteiskunta vuoteen 2045 mennessä.

Jopa 90 prosenttia suomalaisista vastustaa avohakkuita. Avohakkuiden ajatellaan yleisesti aiheuttavan huomattavaa haittaa metsäluonnolle ja metsien virkistyskäytölle. Myös suuri osa metsänomistajista suhtautuu avohakkuisiin varauksella. Yleistä on edelleen sekin, että metsäluonnon virkistyskäytön arvo aliarvioidaan. Esimerkiksi matkailuala hyötyy suuresti luontoarvoja kunnioittavasta metsänhoidosta. Avohakkuun jäljiltä metsän uusiutuminen hakkuita edeltävään tilaan kestää vuosikymmeniä. Jatkuvan kasvatuksen periaatteella hoidetusta metsästä voi nauttia keskeytyksettä niin jokamiehenoikeuksiaan hyödyntävä marjastaja kuin luonnon monimuotoisuutta arvostava samoilijakin. Ympäristönäkökulma on otettava jatkossa huomioon kaikilla teollisuudenaloilla, jotta Suomi voisi saavuttaa sille asetetut päästötavoitteet. Suomen luonnontilaiset metsät toimivat tehokkaina hiilinieluina, ja tähän tulisi pyrkiä myös metsätalouden puitteissa. Talousmetsien kykyä uusiutua tuetaan käyttämällä jatkuvan kasvun periaatetta. Luontoa ja vesistöjä voi suojella sitoutumalla käyttämään tutkitusti vähäpäästöisempiä metsänhoidon menetelmiä. Myös teollisuus on sitoutunut toimimaan vastuullisesti ja käyttämään ympäristön kannalta kestäviä menetelmiä.